Muutamia arvioita lukiessa käy yhä selvemmäksi, miten paljon tällaista kirjaa tarvitaan. Jälkisanat avaavat todella hienosti kirjan syntyprosessia ja sitä, millä perustein eri asioita voi todellakin perustellusti pitää tosina. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaisia lähtökohtia ja mahdollisuuksia elämässä. On toki totta, että Suomessa on moni asia verraten todella hyvin. Se ei tarkoita, etteikö epäkohtia ja kehitettävää olisi. Naisvangeilta saadaan tässä kirjassa tärkeää tietoa epäkohdista ja kehittämiskohteista, jotka jäävät usein "Suomessa asiat ovat hyvin" -puheen varjoon. Saarikoski onnistui erinomaisesti näyttämään naisvangit ihmisinä ja kertomaan heidän tarinansa kunnioittavasti. Tarjotaan myös runsaasti faktoja ja ideoita siitä, miten eri laitosten ja viranomaisten (esim. lastensuojelu) toimintaa voisi kehittää, parantaa heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointia ja vähentää siten hädästä ja pakosta johtuvaa rikollisuuttakin. Tärkeä ja herättelevä kirja!

Tärkeä aihe, mutta vaikuttaa siltä että teoksen tekijä ei täysin ymmärrä, millaisten ilmiöiden kanssa on ollut tekemisissä. Sinänsä mielenkiintoinen, tosin luultavasti tahaton kuvaus siitä , kuinka hyväntahtoinen "auttaja" eksyy ymmärtäessään autettavan subjektiivisiin kokemuksiin . Tällaisesta auttamisesta ja ymmärtämisestä ei kuitenkaan ole juurikaan apua edes autettavalle, vaan se saattaa johtaa jopa vaarallisiin rajanylityksiin.On täysin mahdollista suhtautua validoivasti ja myötätuntoisesti kirjan päähenkilöiden rankkoihin kokemuksiin ja samalla pitää jalat maassa sen suhteen mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä sallittua ja mikä ei sallittua toisia ihmisiä kohtaan. Lapsuuden hyvinkin vaikeat olosuhteet eivät poista aikuisen ihmisen vastuuta omasta itsestään. Tähän oivallukseen tukeminen on parasta tukea, apua ja ymmärtämistä.

Tietyssä mielessä kirja on kiinnostava katsaus alempaan yhteiskuntaluokkaan, mutta samalla tuntuu ristiriitaiselta sen suhteen, missä menee sosiaalipornon ja informatiivisuuden raja. Kauttaaltaan kirja on masentava, koska se on realistinen kuvaus yhteiskuntamme tilanteesta tietyissä laitoksissa. Ja hyvä, että on realismia. Lopussa hämmensi ja kirjan ”faktatunnelmaa” häiritsi eniten kirjailijan oma puheenvuoro, joka kuulosti siltä, että nyt ylemmästä sosiaaliluokasta kauhistellaan tätä kaikkea, mitä maailma todellisuudessa on. Kuulosti siltä, että asiat olivat kirjailijalle ennestään tuntemattomia ja ettei hänellä ole kauheasti kosketusta alempaan sosiaaliluokkaan, jossa monet kirjoissa kuvatuista asioista (itsemurhat/yritykset, linnatuomiot, väkivalta, varkaudet ja näpistykset/muu pikkurikollisuus sekä päihteet) ovat arkipäivää. Olen kirjan lukemisen jälkeen huolissani siitä, kuinka erillään ja omassa kuplassaan elitistiset akateemikot oikein elävät.

Loistavaa tekstiä tummasta aiheesta. Jokaisen onnellisen keskiluokkaisen pitäisi tämä lukea!

Tää oli hienosti punottu yhteen kaikista elämäntarinoista ja fakta tiedoista. Toivon kaikkea hyvää kirjan henkilöille ja kirjoittajalle. Muistutti minua myöskin siitä, että me kaikki olemme yhden päätöksen päässä jostakin (two steps from Hell) tai ihan miten asian haluaakaan ajatella. Kiitos tästä matkasta, johon sain osallistua kuuntelijana ❤

Kiitos rehellisestä ja silmiä avaavasta kirjasta. Tykkäsin myös lukijasta joten ,6/5 hänelle ✌🏻

Hieno katsaus maailmaan joka on monelta piilossa.

Suosittelen

Kirja poukkoili sinne tänne, punainen lanka oli valitettavasti aivan hukassa monessa kohtaa. Mielenkiintoinen aihe, joka olisi kannattanut jäsennellä paremmin. Totuutena kerrottiin päihderiippuvaisten tarinoita kiinniotoista ym mitkä suurin osa ei pidä paikkaansa. Lukijalle kiitos.

Haastateltujen henkilöiden tarinat olivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. Nyt ne jäivät valitettavasti ohuiksi ja sirpaleisiksi, koska kirjan rakenne oli tosi poukkoileva.