Nämä viha-rakkaussuhde-kirjat on vähän kuin finnien puristelu -videot; harva myöntää julkisesti katsovansa, sisältö on snadisti ällöttävää, mutta lopussa tulee räjähtävä tyydytys. Tuliko vähän oksua suuhun? Hyvä, sait esimakua seuraavasta teoksesta. Ekan kymmenen sivun aikana mietin että perskules, taas tällainen poikabakteeri-kirja, en kestä näitä. Viidenkymmenen sivun jälkeen muistin että tykkäänkin näistä, vaikka lopputulos on tiedossa ennen kuin luin edes takakannen.

Olisipa kuunneltavissa englanniksi, englanniksi luettuna brittikirjat nousee vielä paremmiksi. Suomeksi luettuna vähän lätistää. Mutta hyvä tarina ja hauskat hahmot!

Ai että, nyt osui taas napakymppiin niin kuin Kimppakämppä!

Kun kaipaa jotain helppoa kuunneltavaa/luettavaa. Vaikka tarina eteni mukavasti eikä tylsiä hetkiä ollut, oli ehkä itselle kuitenkin liian "helppo" ja kevyt. Hotellimiljöö tarinassa oli kiva.

Ei Beth O'Learyn paras kirja. Ihan viihdyttävä, vaikkakin tarinan idea eli päähenkilöiden välinen kina epäuskottava ja vähän jopa rasittava.

Vähän oli pitkäveteinen mutta kuitenkin sellainen hyvän mielen kirja. Aiemmat kirjailijan kirjat ovat huomattavasti parempia.

Pidän kirjailijasta ja kevyestä tyylistä, mutta tämä kyllä meni niin ennakoitavaa rataa että monessa kohdassa meinasin vain hypätä loppuratkaisuun. Pintapuoliset hahmot.

Jätin lopulta kesken. Ei yllä lähellekään saman kirjailijan aiempia, jotka on olleet loistavia. Jos reaktioissa olisi ollut ”ärsyttävä” olisin valinnut myös sen.

Aika pitkäveteinen ja rasittavaa kuunneltavaa, mutta tulipa unisatuna kuunneltua. Nämä soutamis-huopaamis, viha-rakkausfraasit ei oikein pitkinä kirjoina toimi.

Kaikin puolin ihana kirja ja lukijat sopi niin täydellisesti hahmoihin.