Ei liene sattumaa, että kirjailija on saanut ystävältään ohjeen: "Se on Saku niin, että teeskennelty nöyryys on ylimielisyyden korkein muoto". Ekstra tähti musa osioista.

Viisaiden ajatusten sijasta kevyttä rupattelua. Pidin aluksi kirjasta, mutta teoksessa ei lopulta ollut mitään syvällistä. Latteita huomioita, jotka olivat kiusallisella tavalla puettuna pseudoviisaiksi ajatuksiksi. Kuuntelua häiritsi lisäksi piste jokaisen sanan välillä.

Varsinainen name-dropping ilotulitus, mutta hienosti kirjoitettu ja mukaansa tempaava teos.

Mielenkiintoinen kirja, mutta nykivä lukeminen ärsyttää.

Ei suuria viisauksia.

Alku lupaa enemmän mutta sitten latistuu kaverpiiristä rupatteluksi. Nuorisokirja.

Tekonokkelaa ja piilobrassailevaa hetkessä unohtuvaa rupattelua.

Pidin sekä sisällöstä, että tavasta, jolla kirja oli kirjoitettu. Ja pohdinnasta, aikajanalla etenevästä (muuttuvasta) tavastamme suhtautua ja ajatella - joku puhuu kypsemmästä ajattelusta (ehkä parempi sana olisi enemmän elämänkokemuksen ajattelu). Helppo ostaa ja hoksata tosi helmiä, ajatuskulmia - viisauttakin - pientenkin tapausten kautta kun osataan hienosti pukea sanoiksi. Muuten, minusta Sakulla on turha alitajuinen huoli, että nostaisi jotenkin itseään korokkeelle, siitäkin huolesta voi päästää irti🙂

Iso pettymys. Aikaisemmat Tuomisen kirjat erinomaisia.

Saku ei ole hyvä lukija. Töksähtelevä lukutapa.